Hei täältä tylsyyden rajamailta. Viikko leikkauksesta ja sen jälkeen ei paljoa muuta ole tehty, kuin maattu. Television tarjonta (eli ei oikein mikään) on tullut tutuksi ja eilinen taisi olla huippu. Tylsyyksissäni katselin LIV kanavalta Häähullut ohjelmaa, ei jumalauta. Kun kolottaa ja vähän särkee, ei tee mieli boxiakaan pelata. Päätin kumminkin, että sunnuntaina vähän käsipainoilla jumppailen menemään, ihan vähän. Vielä ei saisi hikoilla, kun on nuo niitit tuossa kohdillaan.

Eniten tässä rassaa kumminkin tuo nukkuminen. En ole ikinä oikein osannut selälteni nukkua ja nyt tätä pitäisi toteuttaa vielä jalka tyynyjen päällä taas. Sama ongelma ollut nyt joka leikkauksen jälkeen. Välillä yöt menee valvoen, kunnes väsy on niin kova että vain nukahtaa. Ei enään pitkästi, ei enään pitkästi.

Jalkaa on jumpattu ohjeiden ja kipurajojen mukaan. Edistystä on huomattavissa, mikä tuo lisää positiivista pilkettä silmäkulmaan. Jo siis muutenkin positiivinen luonteeni voi saada yltiöpäisiä ilon pilkahduksia ja hihityksiä. Eikä lääkityskään ole niin vahva, että voisi sen piikkiin tätä pistää.
Perhe, tyttöystävä ja tuttavat ovat upeasti jaksaneet autella semivammaista, kiitos siitä

Asiasta kukkaruukkuun. Meikäläistä on aina tuo kuvaus vähän kiinnostanut. En ole hyvä siinä (vielä ainakaan), enkä niin väitäkkään kenellekään. Mutta harrasteena, kun silloin tällöin räpsii, se on jotenkin kiehtovaa. Joka kerta kun kamera käteen ottaa, tuntuu siitä löytyvän jotain uutta Alla pari räpsäisyä mitkä kokeilin ottaa. Ei mitään huippujuttuja, mutta tyydytti ensikertalaisen silmää. Kiitos taas tyttöystävälle, joka suostui “koekaniiniksi”

Ja mitä tuohon “vaalitouhuun” tulee, niin en ole siihen mukaan lähdössä. Tässä asiassa aion seistä periaatteideni takana ja olla mainostelematta mitään. Huom. En myöskään kritisoi KETÄÄN, kuka niin tekisi tai tahtoisi tehdä. MINÄ en vain toimi tällä tavalla Eibbiä lainaten “Haters gonna hate”, mutta näin on
Pieniä aavistuksen väristyksiä voittajasta onkin jo tullut tässä kuluvina päivinä Onnea kaikille kisaan.

Hej.

Noni. Lekurit käyty taas vähäksi aikaan ja leikkaus sujui onnistuneesti (toivottavasti, kuulema, näemmä). Kolotusta ja nipistelyä on ja takareiteen, mistä otettiin jänne, on muodustumassa aika nätti mustelma. Tulee kuulema näyttämään mustikkakeitolta mikä valuu pohkeeseen asti. “Kunnolla” tai no “Semisti kovaa” saa alkaa jalkoja tekemään 6kk päästä. Kepeillä mennään vielä ainakin 3 viikkoa. Vesijuoksua sitten 4 viikon päästä voisi harjoitella vähän.

Paras kesämekko päällä venailemassa aamusta.

Ja leikkauksen jälkeen 19 tikkiä ympäri polvea.

Näin. Vika treeni taas vähään aikaan. Tulee perjantain polvileikkauksen jälkeen ainakin viikon tauko. Tulee kyllä ihan hyvään saumaan muutenkin. Joten päivitykset jatkuu taas tämän jälkeen. Ja himassa vähän pyrin jumppaamaan.

Eilisen lepäsin ja vierailin hammaslääkärissä. Tänään tokavika treeni ennen vähän pidempää taukoa. Tyylinä rinta ja ojentajat, varmuutena vatsat.

Bujakasha. Eilen oltiin viettämässä ristiäisiä ja voileipäkakku tuli tutuksi. Oli muuten p*rkeleen hyvää tämä tekele. Tänään viimeinen kova olkapäätreeni hetkeen.

Viime yön yöunet oli kyllä niin arsesta, kuin vain voi olla. Vielä kuuden aikaan katselin kelloa. Paskat siitä, ysiltä ylös ja puuroa nassuun. Hyvän treenin sain tehtyä kumminkin.

Murr. Pirtsakkana poikana ylös ja rahkaa naamaan. Joinpa ihan ärsyttääkseni kupin kahviakin. Ei muuta, kun näitä vammasia polvia tekemään

Käväsin kotimatkalla hakemassa semmoset satsit aineksia maailmanlopun makaronisalaattiin, että huomenna lähtee. Ja lähtee muuten lauantainakin, perkele!

Hei. Eilen käytiin tyttöystävän kanssa kaupoilla kattelemassa paitaa meikäläiselle. Hän siis tahtoi tämmöisen nyt sitten ostaa. Ja eikä mitä, itäkeskuksen liikkeet loppuivat kesken ennenkuin saatiin paita mikä istuu. Mitä helvettiä? Minkä kokoisille ihmisille seppälät, jc:t, h&m:t yms tekee noita xxl paitoja? Pari ihan siistiäkin oli, mutta tuntui kuin olisi vetänyt kokovartalokortongin päällensä.

Hyvä syy tänään treenata siis olkapäitä ja käsiä.